Työelämälähtöisen koulutuksen pohdintaa

Itselleni työelämälähtöinen koulutus ja oppiminen ovat mielenkiintoisia aiheita ja niistä uutisoitiin tutkimusjaksoni (touko-kesäkuun vaihde) aikana kiitettävästi. Seurantajaksoon sisältyi  asiaa oppisopimuskoulutuksesta, yrittäjyyteen kannustamisesta menestyvien yrittäjien kautta niin opiskelijoille kuin opettajille, lisäksi uutisoitiin uusista ammateista, ammatillisen koulutuksen reformista ja omaehtoisesta opiskelun mahdollisuuksista. Mielestäni nämä uutisoinnit linkittyvät kaikki suveneeristi tulevaisuuden työelämään, jonka pohjalta lähdin analysoimaan ja tarkastelemaan tätä osiota lähemmin.

Onko oppisopimusmalli sellaisenaan tullut tiensä päähän?

Nykyisellään oppisopimuskoulutusmalli ei kohtaa tämän päivän työnantajaa, ja yritykset eivät ole valmiita panostamaan nuoren kouluttamiseen ammattiin ja toimimaan kasvatuksellisena ohjaajana. Kolmen vuoden sitoutuminen työntekijään koetaan liian suureksi riskiksi, eritoten talouden taantumavaiheessa. Työntekijästä kertyviä kustannuksia on helpotettu tukien muodossa jopa puolet, mutta sekään ei ole kasvattanut kynnystä palkata oppisopimuksella työntekijää. 

2018 mahdollisesti voimaan astuvalla 

koulutussopimuksella pyrittäisiin helpottamaan kynnystä palkata työntekijä oppisopimuksella. Koulutussopimuksen avulla olisi mahdollista kokeilla henkilön soveltuvuutta niin työnantajan kuin työntekijän puoleltakin, eli onko ala ja/tai henkilö soveltuva yritykseen tai tehtävään. Kun henkilö on todennettu soveltuvaksi koulutussopimuksen myötä, voidaan laatia oppisopimus jonka myötä työntekijä saisi myös palkkaa. Koulutussopimuksien kautta olisi mahdollista madaltaa kynnystä työllistymiseen,  jotta yrityksillä ei olisi niin suurta riskiä päästä eroon soveltumattomasta työntekijästä. Koulutussopimus mahdollistaisi ensi alkuun palkattoman aloitusjakson, jossa sekä työntekijä että työnantaja voisivat todeta soveltuvuuden ja sen jälkeen käynnistää oppisopimuksen, josta maksetaan palkkaa, ja jossa olisi edelleen neljän kuukauden koeaika jona aikana kumpikin osapuoli voisi päättää sopimuksen. Nykyisellään oppisopimuksen purku noudattelee pääosiltaan työnlainsäädäntöä, joskin kolmen vuoden määräaikaisuus on pitkä aika, jossa yrityksen tilanne voi muuttua radikaalistikin.

Mistä tulevat tulevaisuuden yrittäjämiljonäärit?

Kansainvälistä liiketaloutta opiskeleville nuorille, lukiolaisille tuotetaan start-up-yrittämisen ja menestyksen oppeja. Yrittäjyyttä, työelämätietoutta ja toimintaa laajennetaan opetusohjelmiin ja sen seurauksena erilaisia yhteistyökuvioita toteutetaan opiskelijoiden kansallisen ja kansainvälisen liiketaloustiedon osalta. Lauttasaaren lukiossa luennoi menestyneitä start-up yrittäjiä, jotka kertovat best practise –toteutuksia sekä vastaan tulleita sudenkuoppia. Liiketalous tulee vahvemmin ja laajemmin eri koulutuslaitoksiin, sillä myös opettajia koulutetaan yrittäjyyteen Suomen Yrittäjien hankkeessa. Hankkeen toteutumisen mahdollisti lääkintöneuvos Sakari Alhopuron tekemä lahjoitus.  Sakari Alhopuro kertoo kokevansa ”että Suomi tarvitsee nyt kipeästi uusia yrityksiä ja työpaikkoja, jota opettajien yrittäjyyteen tukevan koulutusmallien avulla on mahdollista saavuttaa. ” Keväällä 2016 käynnistynyt valtakunnallinen hanke kestää kolme vuotta ja kaikkiaan on tarkoitus tavoittaa yli 7000 eri alojen opettajaa ja kouluttajaa.  Tähän on varmasti vaikuttanut osaltaan hallituksen ajama työelämälähtöisyys ja työllistymisen tukeminen, jonka pohjalta yrittäjyyttä pyritään tukemaan eri keinoin ja välinein. Joskin painotuksien muuttuessa, byrokratia aiheuttaa hämmennystä ja sekaannuksia. Lisäksi perustoimentulon poistuminen laimentaa haluja testata omia kykyjään yrittäjänä. Harvalla on uskallusta ja mahdollisuutta heittäytyä tyhjän päälle, mikäli tulokset eivät alun jälkeen ole positiiviset ja kasvunäkymät hyviä. Hyviä kehitysajatuksia on muuttaa ns. nykyinen työttömyysetuus starttirahan korvikkeeksi, joka mahdollistaisi yrityksen liiketoiminnan käynnistämisen ilman pelkoa toimeentulosta.

Omaehtoinen koulutus kiinnostaa, mutta kenellä on siihen varaa? 

Valmentaessani asiakkaitani joista useat ovat pitkäaikaistyöttöminä, olemme usein havainneet että omaehtoiseen koulutukseen pääsy on tehty hankalaksi, vaikka työttömänä käytetty aika olisi omiaan kasvattamaan henkilön osaamista ja tarvittaessa hankkimaan uudenlaisia taitoja työllistyäkseen. Hakeutuminen omaehtoiseen opiskeluun edellyttää te-toimiston päätöstä opintojen soveltuvuudesta työttömän henkilön työllistymisen parantamiseksi.  TE-toimiston päätökset tukeutuvat lakiin ja osissa kohdin harkinnan varaisuuteen. Tämä mahdollistaa eriarvoisen kohtelun, riippuen siitä kuka ja miten hakemusta lukee. Tutkintoonjohtavia koulutuksia ei välttämättä puolleta, jonka johdosta henkilö ei voi aloittaa omaehtoista opiskelua työttömyysetuudella, vaan hänen katsotaan olevan mahdollista työllistyä esim. toisella alalla. Tämä aiheuttaa pahimmillaan usean kuukauden viiveitä, koska henkilö harvemmin työllistyy tehtäviin joihin ei koe mielenkiintoa, vaan jatkaa työttömyysetuudella koulutusmahdollisuuksien kartoitusta. Toki äärilaidat korostuvat tässäkin, sillä keskiarvoisesti henkilöt itse löytävät oman (uuden?) alansa ilman suuria yli- tai alilyöntejä. Mielestäni suuri merkitys on henkilön arvostamisessa, jos hän itse arvostaa osaamistaan yleensä muutkin niin tekevät ja päinvastoin. 

Jos omaehtoiseen koulutukseen pääseminen on nyt haasteellista niin miten käy...

tulevan suuren mullistuksen eli ammatillisen koulutuksen reformin myötä, kun koulutuksia ja siihen varattuja rahoja siirtyy työ- ja elinkeinoministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön? Vuonna 2018 opetusministeriön vastuulle siirtyvät toisen ja korkea-asteen koko tutkintoon sekä tutkinnon osiin johtava koulutus, osa tutkintoon johtamattomasta ammatillisesti suuntautuneesta koulutuksesta, aikuisten perusopetus sekä maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutus. Kotoutus- ja osa tutkintoon johtamattomasta työvoimakoulutuksesta jäävät ELY-keskuksille. Siirtymät ovat aiheuttaneet viiveitä ja hankaluuksia sekä aikuiskoulutuskeskuksille että koulutukseen hakeutuville. Tällä hetkellä ajantasaista ohjeistusta ei ole kuinka menetellään sellaisten koulutuksien osalta jotka alkavat vuonna 2016 tai 2017 jatkuvat vuoden 2018 puolelle. Näin ollen pidempiä koulutuksia, kuten lähihoitajan perustutkintoa ei hankita ennen kuin byrokratia on saatu selvennettyä ja kuinka koulutuksen loppurahoitus järjestetään. Pitkittyessään tämä saattaa aiheuttaa vajeen aloilla jossa on pulaa täsmäkoulutetusta työvoimasta. Vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi mietitään kummassakin ministeriössä. Viime vuonna työvoimakoulutuksiin oli yli 90000 hakijaa, joista noin 70% sai koulutuspaikan.  Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on hieno asia,  että valtaosa hakijoista pääsee kuitenkin koulutukseen. Tämä aiheuttanee monia sekaannuksia, järjestelyjä ja lainsäädännöllisiä muutoksia, että koulutukseen määräytyvät rahat pystytään kohdistamaan oikea-aikaisesti ilman pitkiä katkoksia.

Uudet ammatit tulevat, tiedätkö sinä mikä on palvelumuotoilija?

Palvelumuotoilijan ammatti on konkreettinen esimerkki rakennemuutoksesta, jossa tämän päivän työelämässä eletään. Palveluiden muotoilun parissa työskentelevien osuus tulee kasvamaan merkittäväksi ja olennaista alalle on aiemmin ollut, että tehtäviä on opittu tekemällä ei juurikaan kouluttautumalla. Nykyään koulutusta tarjotaan sekä yliopistojen ja amk-koulutuksien muodossa. Palvelumuotoilussa asiakaskokemuksen merkitys on toiminnan lähtökohta. Työ sisältää palveluiden suunnittelua ja kehittämistä tehokkaammaksi niin liiketaloudellisesti kuin toiminnallisesti sekä asiakkaan että henkilökunnan kannalta. Ammattitaitoinen palvelumuotoilija yhdistää laaja-alaisesti luovaa ongelmanratkaisua sekä aiempaa osaamista asiakaslähtöiseksi kokemukseksi. Näitä tehtäviä ei ole helppo ulkoistaa koneille tai halvempiin tuotantomaihin, jonka pohjalta palvelumuotoilijat ja muut uudet 2000-luvun ammatit tulevat yleistymään ja niistä voisi löytyä menestys taantumaan. Tämän artikkelin luettuani koin ahaa-elämyksen, sillä havaitsin itsekin kuuluvani palvelumuotoilijoiden joukkoon, sillä asiakaskokemuksen merkityksen kehittäminen eri toimialojen yrityksissä on tuottamaani palvelua. Uusien ammattien syntyminen on kiihtynyt entisestään ja koulutuslaitosten tuleekin olla hereillä muutoksissa ja kehittyvissä opiskelumalleissa ja metodeissa. Yhtenä esimerkkinä nostaisin esiin uravalmentajan/-ohjaajan tai some managerin ammatit, joita ei vielä viisitoista vuotta sitten juurikaan löytynyt.  Moni tekee kyseisiä tehtäviä oman työnsä ohella, ilman varsinaista koulutusta, tekemällä on opeteltu. Koulutus esim. uravalmentajaksi voi olla hyvinkin kirjava,  yhtenä vaihtoehtona voi toimia työvalmentajan erikoisammattitutkinto, joka käynnistyi vuonna 2011 laadituilla tutkinnon perusteilla. Ensimmäiset työvalmentajan koulutukset käynnistyivät vuoden 2012 alussa. Koulutuslaitoksien sopeutuvuus muutoksiin määrittää loppukädessä sen menestyksen, eritoten rahoituksen kaventuessa entisestään lähivuosien aikana. 

Miten opetus ja koulutustaso voitaisiin säilyttää ajan tasaisena ja keihäänkärkenä tulevaisuuden menestykseen niin yksittäisen henkilön kuin koko maan kannalta? 

Olisiko mahdollista kehittää erilaisia opetusmalleja ja toimintoja, kuin nykyisen kaltainen opettaminen?