Opetuskooste syksyn 2016 opetuskerroista sekä opetushavainnoinneista

Opetuskooste syksyn 2016 opetuskerroista sekä opetushavainnoinneista

Nyt on tullut aika summata yhteen viime syksystä (2016) ja silloin tapahtuneista opetusharjoitteluista ja opetushavainnoinneista ja niistä kertyneistä opeista.  Olen oppinut erittäin paljon taustateoriaa mm. opetuskäsityksistä tämän syksyn aikana ja pyrkinyt yhdistämään niitä käytäntöön parhaalla mahdollisella tavalla. Osaa uusista, oppimistani asioista olen tehnyt aiemmin työssäni, en vain ole osannut sanoittaa ja yhdistää tekemääni teoriaan. Tekemäni asiat ja toimenpiteet olen pystynyt paremmin nimeämään kirjallisuuteen ja tutkittuun tietoon pohjautuen. Oma rajallisuus on tullut aika ajoin vastaan, kaikkea ei vaan pysty sisäistämään ja ottamaan käytäntöön, johtuen aikataulullisista syistä ja tilaajan toiveista. Haasteena on, että jos asioita ei saa siirrettyä operatiiviseen toimintaan pikaisesti, ne unohtuvat, kun asiat eivät ole aktiivisesti mielessä. Tätä olen pyrkinyt minimoimaan, palaamalla uudestaan opittuihin asioihin ja teemoihin sekä silmäilemällä niitä uudestaan läpi. Syksyn aikana olen analysoinut tekemääni uudelleen ja uudelleen, pohtinut asioita, miksi teen niin tai näin. Tämä toiminta on ollut itselleni uusi kokemus, sillä omaa toimintaani on aiemmin ohjannut projektiluonteinen ripeätahtisuus, toiminta alkaa ja loppuu tietyn aikataulun mukaisesti. Toimintaa analysoidaan vauhdissa, tehdään tarvittavia hienosäätöjä ja laaditaan loppupäätelmät jonka jälkeen siirrytään eteenpäin. Pysähtyminen reflektoimaan osaamistaan on tästä syystä pitänyt erikseen priorisoida ja kirjata kalenteriin. Se että olen palannut analysoimaan uudestaan tekemääni ja pohtimaan tekemäni toimenpiteiden vaikutuksia, on saanut aikaan paljon uutta.  Olen mielestäni kasvanut valmentajana tänä aikana paljon, johtuen monipuolisista työprojekteista joissa olen päässyt tekemään ja auttamaan hyvin erilaisia ihmisiä eteenpäin. Oppijoiden erilaiset lähtökohdat ja kulttuurit toivat oppimiseen ja vuorovaikutukseen huomattavaa lisäarvoa, joskin alkuvaiheessa ne toimivat oppimisen organisointia vaikeuttavana tekijänä. Tämä näkyi mm. aikataulujen noudattamattomuutena.  Kun saimme laadittua yhteiset pelisäännöt, oppiminen ja vuorovaikutus alkoivat sujua suunnitelman mukaisesti ja erilaiset oppijat toivat ryhmiin mukaan omat tietonsa ja kokemuksensa. Yhteistyö ja ryhmän vuorovaikutus edisti oppimista ja haastoi oppijoita uuden tiedon kanssa työskentelyyn sekä oman ajattelun rajoitusten ylittämiseen. Itsekin huomasin ajattelussani aika ajoin rajoituksia, joita pyrin aktiivisesti poistamaan jotta pääsisin starttaamaan ns. puhtaalta pöydältä eri ryhmien parissa.

Havainnoidessani kollegoitani oli upeaa huomata kuinka erilaisilla toimintatavoilla saavutetaan tavoiteltuja lopputuloksia ja kuinka taas toisilla metodeilla ja toiminnoilla ei aikaansaada oppimista. Halusin päästä havainnoimaan hyvin erilaisia opetuksia, jotka toteutettiin joko livenä tai verkon kautta ja näin tapahtuikin. Kaikessa näkyy vahvasti opettajan oma innostus aiheeseen ja/tai opettamiseen, mikäli tämä toteutuu, oppijatkin todennäköisemmin oppivat. Jos opettajan oma kiinnostus on hiipunut, ei oppimistuloksetkaan ole kovin positiivisia. Tämän johdosta pyrin aina olemaan ennalta valmistautunut opettamiseen ja kiinnostunut aiheesta jota opetan. Mikäli en ole kiinnostunut, kieltäydyn opettamisesta, koska en halua antaa oppijoille vaillinaista oppimiskokemusta. Tämä kysyy itsekriittistä toiminnan tarkastelua ja uskallusta myöntää itselleen tosiasiat. Tähän ei välttämättä moni pysty tai uskalla. Itse olen toistaiseksi voinut työni monipuolisuuteen erilaisten ryhmien ja aiheiden tiimoilta vaikuttaa ja se on pitänyt tekemisen mielenkiintoisena ja oppimisen luontevana myös itselleni. 

kuva U. Sulkava

Valmennuksien käynnistyessä haluan aikaansaada ryhmäytymistä edesauttavan innostuneen ja positiivisen ilmapiirin, sekä keventää alkujännitystä. Teen aloitukset lähtökohtaisesti samoin, muutan ainoastaan käytettävää menetelmää, eli kuinka oppijat esittelevät itsensä ja kuvaavat omia motivaattoreitaan olla valmennuksissa mukana.  Esim. esittelemään itsensä vastaamalla tiettyihin kysymyksiin, joskus taas pareittain, jossa toinen kertoo toisesta. Toteutustapaan yleensä vaikuttaa ennakkotiedot ryhmästä, joskus teen päätöksen toteutustavasta vasta ryhmästä saamieni ensituntemuksieni perusteella. Joustavat oppimisen mahdollisuudet heijastuivat oppijoissa selkeästi, osa oppii käytännön tekemisen kautta, osa taas teoreettisten käsitysten myötä ja osa halusi lisätehtäviä verkossa käsin tehtäväksi.

Arvostaminen on opetuksessa tärkeää, kun ihminen arvostaa toista, on oppimiselle  lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet toteutua. Tämä on asia mitä pyrin kaikissa valmennuksissani tuomaan esiin, arvosta itseäsi, jotta muutkin voivat sinua arvostaa.  Suomalainen sananlasku: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” toimii erittäin hyvin, kohtelemalla toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Arvostaminen nousee mielestäni ensiarvoisen tärkeäksi asiaksi rajallisen kielitaidon omaavan ryhmän kanssa. Heidän oppimisensa voi rajoittua olemattoman kielitaidon kautta minimaaliseksi ja oppijaa itseään turhauttavaksi. Heidän oppimishalukkuus voi olla todella korkea, mutta mikäli oppimateriaalia ei ole laadittu soveltuvaksi, esim.  eri kieliversioina, eikä ymmärrystä aikaansaada oppijan ja opettajan kesken muutoin, innokkuus oppia madaltuu dramaattisesti oppijan taantuessa ns. tuppisuuksi takariviin.  Eräissäkin valmennuksissa olen improvisoinut opetusmateriaalia, sillä oppijoiden kielellisten rajoitteiden johdosta tiedon omaksumisesta ei tullut mitään. Näissä tilanteissa olen itse kokenut tietyllä tapaa epäonnistuneeni, sillä en pystynyt aikaansaamaan suunnitelmien mukaista oppimista. Tämä on ohjannut minua valmistautumaan opetuksiin aiempaa laajemmin, hakemaan tarkempaa tietoa osallistujista ja heidän taustoistaan. Improvisointi onnistuu minulta luontevasti, mutta on jatkuvasti toteutettuna erityisen kuormittavaa. Pyrin jatkossa ottamaan oppijat paremmin vastaan yksilöinä ja rakentamaan molemmin puolisen arvostuksen, jossa kumpikin oppii, niin opiskelija kuin opettaja.  Pohtimalla ja ohjaamalla oppijoita reflektoimaan itsenäisesti, aikaansaadakseen kehitystä toiminnassaan, toimii vaillinaisellakin kielitaidolla ja vahvana ohjenuorana opetuksessani. Olen myös havainnut reflektoinnin edut pienissä sekä suurissa ryhmissä, jolloin kokemuksia, ideoita ja hankittua tietoa voidaan pohtia yhdessä, saada aikaan oivalluksia ja edelleen jalostaa ideoita.

Itselleni on tärkeää herättää oppijassa tunteita, jolloin hän pystyy paremmin vastaanottamaan tietoja ja taitoja. Jos olet neutraali, hajuton ja mauton, se harvemmin vakuuttaa oppijaa. Itse olen saanut kiitosta energisyydestä ja innostavuudesta sekä asiaan ja henkilöön keskittyvästä toiminnasta. Osalle oppijoista asioissa eteneminen saattaa olla liian ripeää ja ahdistavaa. Silloin yleensä pyrin mahdollisuuksien mukaan löysäämään tahtia. Tässä tullaan siihen ns. näkymättömään rajaan, jonka jokainen opettaja omassa työssään vetää, kuinka paljon voidaan henkilökohtaistaa oppimista ja missä vaiheessa on aika hyväksyä, että oppija ei ole halukas vastaanottamaan uusia tietoja ja taitoja. Mikäli oppija esim. keskeyttää valmennuksen tai on paljon poissa, tulee pysähtyä arvioimaan olisiko jotain vielä tehtävissä oppijan mukaan saattamiseksi. Itse pyrin ratkaisemaan erään paljon poissaoloja omaavan kohdalla, voisinko tehdä vielä jotain hänen hyväkseen, vai olisiko joku toinen valmennus hänelle soveltuvampi. Päädyin hänen kohdallaan siirtämään hänet paremmin soveltuvaan koulutukseen, jossa hänellä oli mahdollisuus saada yksilöllisempää opetusta omalla kielellä. Ryhmän vaihto ei aina ole kuitenkaan relevantti vaihtoehto, jolloin tuleekin pohtia, miten saada vastahakoinen oppija mukaan ja motivoituneeksi oppijaksi.  Voidaanko henkilökohtaistaa ja toteuttaa yksilöllistä polkua opetussuunnitelman edellytyksiä laskematta tai henkilökohtaista ohjausta lisäämällä.

Onnistumisia tuli tämän syksyn aikana monia, joista nautin suuresti. Oli ilo havaita, että oppijat rakentavat oppimistavoitteensa enenevästi omien kiinnostuksen kohteidensa ja kehittymistavoitteidensa kautta. Eri kulttuureiden oppimistavoitteet erosivat jossain määrin, suomalaisten tuodessa omat kiinnostuksen kohteensa esille herkästi, toisten kulttuurien oppijoiden pidättyessä tuomasta omia tavoitteitaan lainkaan esille. Yrittäjien parissa nousi esiin, että oppiminen tähtää oman asiantuntijuuden rakentamiseen ja laajentamiseen yhteistyössä muiden oppijoiden kanssa, jolloin oppimistavoitteista tuli laajempia ja henkilökohtaisempia kuin oppimisympäristön asettamat tavoitteet.

Syksyn aikana minulle on entisestään vahvistunut ajatus opetuksellisuuden toiminnallisuuden peilaamisesta liiketoimintaan, jossa kaiken tulee olla mitattavaa. Uskon vakaammin, että meillä  on opetuskentässä paljon muutoksia tulossa. Enenevässä määrin toimintaa mitataan ja arvioidaan monien muuttujien kautta, jotka saattavat olla vieraita ja joskus jopa pelottavia. Tuloshakuisuus siirtynee opetusalalle(kin) ja se edellyttää uusien ajatusmallien ja toimintojen käynnistämistä, jossa kaikkea tekemistä mitataan, yrityselämästä tutulla tulos tai ulos –ajattelulla. Tähän muutoksen katson itse positiivisesti ,olen tottunut työskentelemään kovassa paineessa ja kiireessä, jossa asioita on vaan saatava maaliin ja silti hyvin tuloksin. Kaikille muutokseen suhtautuminen ja sitoutuminen ei tule olemaan helppoa. Asia mihin haluan itse jatkossa vaikuttaa, on kuinka voin auttaa heitä näkemään asioita positiivisena eikä pelkästään negatiivisena.  Muutoksia tapahtuu koko ajan, halusimme tai emme, se kuinka muutokseen suhtaudumme, proaktiivisesti vai reaktiivisesti, on vain ja ainoastaan omissa käsissämme. Kehittämällä itseämme, parannamme valmiuksiamme tulevaisuuden uusiin oivalluksiin joita olemme itsekin ehkä kehittämässä ja alkuun panemassa.